Aloitamme siis elokuun. Uudet kukkaset ilmestyvät puutarhaan. Hortensioista minulla on mustilanhortensiaa, joka juuri nyt kukkii. Tässä ryhmässä on kaksi tainta; hyvin ovat kasvaneet. Korkeutta on nyt noin 1,5 m. Kuutamohortensia vaikuttaa minusta hiukan heikommalta menestyjältä meidän leveyksillämme kuin tämä Elimäen Mustilasta (nyk. Kouvolassa Mustilan Arboretum) nimensä saanut. Viime vuonna myyrät söivät yhden kuutamohortensian juuret ihan kesken kesän; revin sen nyt pois ja huomasin, että kasvin tyvi on täysin puumaista tavaraa - on vain aika ohutta.
Myyryläiset melskaavat ihan joka paikassa. Tämmöisiä reikiä ja matalia multakökkäleitä löytyy joka aamu. Näin kesällä myyrät eivät enää tee niitä juhlallisia kekoja, joita löytyi vielä viime kesänä. Taitavat myyrien valtatiet olla maan alla valmiina. Vaan pulskia ovat myyrät, kun reiätkin ovat tämmöisiä.
Eka kertaapa nyt huomasin, että naapurin (eli kunnan) siperianpihta on alkanut tuottamaan käpyjä. Pihta on semmoinen puu, että ei se ihan nuorukaisena rupea käpyjään värkkäämään. Tämä puu on siis nyt ehtinyt aikuisikäänsä. Kävyt tulevat ylimpiin oksiin. Käpyjen värin katsoin kiikarilla: vaaleaa harmaanruskeaa, siellä täällä jotain valkoista. Olisikohan ne valkoiset täplät irtoavia siemeniä, koskapa pihdasta kirjoitetaan, että sen käpy hajoaa syksyyn mennessä niin, että jäljelle jää vain kara.
Elokuu on marjojen aikaa. Mustaherukoista ´Pohjan jätti´ ehättää ensimmäisenä kypsyttämään pullukat marjansa. Niitä on jo syöty. Samoin ensimmäiset kypsyneet marjat intiaanien mustikkapuusta, saskatoonista eli marjatuomipihlajasta, olen maistanut. Hyviä olivat, kuten myös lintujen mielestä: linnut olivat samaan aikaan jo ehtineet tyhjentää toisen puun tyyten tykkänään. Tämä marjapuu tekee marjansa kovin eri aikoina: ensimmäiset tertussa ovat aivan tummia ja syötäviä, toiset saattavat olla aivan raakoja ja valkeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti