Kiivasta alkuvauhtia?

Tänä aamuna tuli Pionien Kodista viesti, joka kertoi että Etelä-Suomessa pionit ovat hurahtaneet kukkimaan just nyt. Mutta meillä täällä kolmosvyöhykkeellä ollaan pikkuisen jäljessä: minunkin pioneistani useimmat ovat mojovalla nupulla. Tosin saattaa tässä lähipäivien aikana käydä kuten etelässä, että kukkimishurahdus tapahtuu rytäkästi. 

Monta pionia on minullakin kukalla. Yllä Sorbet, sen ensimmäinen auennut kukka. Nyt vierailijat: tulkaapa helteestä välittämättä käpsähtelemään ja katselemaan.

Muuta mukavaa tapahtuu myös: päivänliljat keihivät aina uusia kukkiaan.      

Kuvassa näkyy muutakin hauskaa seurattavaa, nimittäin edessä matalana (vielä) harmahtava koristekastikka, jonka kasvua on kiva seurata aina myöhäiseen syksyyn saakka.

Väriläikkiä tarjoavat niittyängelmät, jotka nostavat hattaraisen kukintonsa aika korkealle, yli puoleentoista metriin.

Kukkimisaika on nyt myös tuoksukurjenpolvilla. Ne ovat hyviä maanpeitekasveja.

Muutama vuosi sitten laadin istutusalueen, johon tuli useita ruusupensaita. Nyt se alue näyttää olevan hyvällä mallilla: ruusut ovat löytäneet energiaa kasvulleen ja kukkivat hienosti. Saahan nähdä kuinka tässä käy: ryhmän ruusuista monen pitäisi luontojaan päästä kasvamaan puoleentoista metriin. Mahtuvatko kaikki?

Mutta matkan varrella saattaa tulla yllättäviä esteitä. Viime talven jälkeen näitä esteitä näytti tulleen muutamille vanhoille ruusupensailleni - olisiko syynä olleet nuo myyrät. Rosa Mundi, Alexander McKenzie, John Cabbot ja neilikkaruusu näyttivät suorastaan kuolleilta karahkoilta toukokuussa. Nyt ne ovat virkistymään päin.