Mari Mörö kirjoittaa kirjassaan sivulla 130 myös aiheesta "pöheikköpandemia" . Nyt minäkin tiedän, mitä se on. Vuoden 2024 kesä oli niin kasvuntäyteinen, että laikkukirjokanukkani toteuttivat sen aikana todellisen pöheikön. Reunimmaiset oksat olivat taipuneet alas ja näin saaneet kosketuksen joutomaan multaan - sitten vaan äkkiä juuria tekemään. Seurauksena todellinen viidakko ohuita, 180-senttisiä versoja vieri vieressä. Jokaisesta maakosketuksesta nousi 3 - 4 versoa. Voi jukra!
En taida potea pöheikköpandemiaa, koskapa suunnittelen reipastuvani sen verran, että saan karsittua noita versoja. Piti tilata jo uudet raivaussakset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti