Pientä ja suurta

Syyspuolen kukkijoiksi olen toivonut pikkuisia krasseja. Piilotin niiden siemeniä keväällä sinne tänne. Nyt etsiskelen niiden kukkia. Kaikki eivät nousseet, koska alkukesällä oli kuivuutta aika ajoin. Mutta esiin nousseiden värit ilahduttavat minua aina.

Punalatvat hujottavat nyt pitkinä. Pituutta on noin 160 senttiä. Perhoset tykkäävät punalatvoista.

Komeaa

Liljat osaavat olla komeita omalla tavallaan. Muoto, koko, topakkuus ja vaikuttava väri, siinä komeudelle tarpeita.

Liljaryhmä 'Purple Prince' on mielestäni liljojen komeudesta hyvä esimerkki. Alla olevassa kuvassa niille kontrastia antavat  'Dazzle' -liljat.

Kärhöt ja ruusut jatkavat

Matalat kärhöt kukkivat komeasti: siinä ovat 'Arabella' ja mantsuriankärhö.

Ruusu ´Morden Centennial´ kehittää toisen kerroksen kukkiaan nyt tässä vaiheessa. Ensimmäisen kerroksen kukat eli ensinnä kukkineet matalan verson kukat on jo leikattu pois.

Tässä heiskuvat tulevan syksyn ilontuojat, jotka siirsin tähän uuteen paikkaan: syyskaunosilmät ja nuoret koristekastikat.

Loppukesän ilmiöitä

Aloitamme siis elokuun. Uudet kukkaset ilmestyvät puutarhaan. Hortensioista minulla on mustilanhortensiaa, joka juuri nyt kukkii. Tässä ryhmässä on kaksi tainta; hyvin ovat kasvaneet. Korkeutta on nyt noin 1,5 m. Kuutamohortensia vaikuttaa minusta hiukan heikommalta menestyjältä meidän leveyksillämme kuin tämä Elimäen Mustilasta (nyk. Kouvolassa Mustilan Arboretum) nimensä saanut. Viime vuonna myyrät söivät yhden kuutamohortensian juuret ihan kesken kesän; revin sen nyt pois ja huomasin, että kasvin tyvi on täysin puumaista tavaraa - on vain aika ohutta.

Myyryläiset melskaavat ihan joka paikassa. Tämmöisiä reikiä ja matalia multakökkäleitä löytyy joka aamu. Näin kesällä myyrät eivät enää tee niitä juhlallisia kekoja, joita löytyi vielä viime kesänä. Taitavat myyrien valtatiet olla maan alla valmiina. Vaan pulskia ovat myyrät, kun reiätkin ovat tämmöisiä.

Eka kertaapa nyt huomasin, että naapurin (eli kunnan) siperianpihta on alkanut tuottamaan käpyjä. Pihta on semmoinen puu, että ei se ihan nuorukaisena rupea käpyjään värkkäämään. Tämä puu on siis nyt ehtinyt aikuisikäänsä. Kävyt tulevat ylimpiin oksiin. Käpyjen värin katsoin kiikarilla: vaaleaa harmaanruskeaa, siellä täällä jotain valkoista. Olisikohan ne valkoiset täplät irtoavia siemeniä, koskapa pihdasta kirjoitetaan, että sen käpy hajoaa syksyyn mennessä niin, että jäljelle jää vain kara.

Elokuu on marjojen aikaa. Mustaherukoista ´Pohjan jätti´ ehättää ensimmäisenä kypsyttämään pullukat marjansa. Niitä on jo syöty. Samoin ensimmäiset kypsyneet marjat intiaanien mustikkapuusta, saskatoonista eli marjatuomipihlajasta, olen maistanut. Hyviä olivat, kuten myös lintujen mielestä: linnut olivat samaan aikaan jo ehtineet tyhjentää toisen puun tyyten tykkänään. Tämä marjapuu tekee marjansa kovin eri aikoina: ensimmäiset tertussa ovat aivan tummia ja syötäviä, toiset saattavat olla aivan raakoja ja valkeita.

Kärhöt ja ruusut nuppuilevat

Kärhöistä näyttävät menestyvän oven vieressä kasvavat ´Jackmanii´ ja ´Polish Spirit´. Ne ovat kovin samanvärisiä - en saa millään selvää, kuka on kuka.

Monissa muissa kärhöissäni on ilmeisesti ravintojen puutetta, koskapa eivät hörhöile ollenkaan samaan malliin kuin edellisvuosina. Olen kuitenkin kantanut lisäravinnevettä niille kaikille.

Pienet ruusupuskani kokeilevat tehdä kukkaterttuja. Tässä ´Lousa Bugnet´ nuppuilemassa.

Jä tässä alla saman Louisan toinen verso, jossa kukat ovat auenneet yhdeksi myttyräksi.

Pitkät huitaleet

Näin loppukesästä alkavat korkeatkin kasvit kukkimaan. Minulla preeriamesiangervot ovat jo loppusuoralla. Niiden vaaleanpunaiset kukinnot huiskivat noin 160 sentin korkeudessa.

Monet liljatkin ovat melko korkeita. Tässä keltainen, topakka suosikki Dazzle ensimmäisine kukkineen.

Näitäkin piti olla olemassa enemmän tässä ryhmässä, vaan ovat tainneet joutua myyrien suuhun. Tämähän tietää sitä, että puutarhaelinkeino tulee ensi vuonnakin tuottamaan hyvää tulosta niin Hollannissa kuin  Suomessakin, kun meikäläinen on toimitus- ja maksulinjan viimeisenä.

Liljat kallellaan

Taitaapi taas olla myyrien tekoja nämä: monet liljani kasvavat kenossa! Paitsi että monet liljat eivät ylipäätään nousekaan, niin lisäksi vielä tämä.

Onkohan myyrä jo rouskuttamassa sipulia vai onko vain tehnyt kulkutiensä liian läheltä?

Monenlaisten kaatuilujen joukkoon kuuluvat mystiset oksien taittumiset ja longistumiset; isossa ruusupensaassa ja korkeassa jasmikkeessa. Olen epäillyt, että yön tunteina siellä olisi vieraillut joku pöllö tutkimassa myyräapajia.

Tässä vielä muutama kuva ruusuista. Ruusu ´Morden Snowbeauty´ tekee tänä vuonna kukkavartensa hieman ylemmäs kuin ennen. Kovin on hento - tarvitsisi ehkä tuen.

Ruusu ´Monte Cassino´ tekee jatkuvasti uusia kukkia; tässä yksi niistä kauneimmillaan - kestävät vain niin vähän aikaa nämä kukat.