Kasvien kanssa

Minulla on muutama juuripistokas ketohanhikkia (Potentilla anserina) nousemassa. Ketohanhikki on suosikkini. Yritän saada sitä leviämään, jotta saisin siitä kivaa maanpeitettä. Se menestyy kuivalla, aurinkoisella paikalla vaatimattomassa maassa. Edellisellä tontillani sain sen mukavasti leviämään; siellä se hyvässä mullassa kasvoikin oikein juhlaviin mittoihin keskelle pihaa - niin pitkäksi, että tallaaminen oli jo arveluttavaa. Ketohanhikkihan on siitä kiva maanmyötäinen kasvi, että se sietää tallaamista jonkin verran. 
Nämä pikkukasvini toin viime kesänä Iitistä; erään bussipysäkin vierestä kaivelin ylös ja laitoin rasiaan. Silloin ne juuri kukkivat juhannuksen edellä. Täällä Sorsakoskella olen yrittänyt silmä tarkkana etsiä tätä kasvia, mutta olen löytänyt vain yhden kasvupaikan: uimarannan vieressä.

Nukkeruusu (Rosa nitida 'Kebu')on toinen kukkija ruusuistani. Näkyy olevan pörriäisten suosiossa. Kovin nopeasti kukat nyt kuihtuvat, kun on ollut niin mahdottoman kuivaa ja kuumaa. Taivaalta ei ole tullut tippaakaan moneen viikkoon. Toivon, että huomenna tulisi - ja toivon, että säätiedotukseen voisi edes nyt uskoa. Parikymmentä pikkutainta on minulla vielä odottamassa istutusta. En näin kuumalla rupea niitä istuttelemaan.

Pikkujasmike (Philadelphus x lemoinei) aloitti kukintansa. Sillä on pienoiset, hentoiset kukat.(myöh. kuollut).
Tänään leikkasin saksilla pienestä männystä vuosikasvuja lyhyemmiksi. Tavoite on saada tämä puu hiukan tuuheentumaan. Se voi olla vaikeaa, mutta yrittäähän sopii. Mänty kasvaa kituliaasti pienen kiven päällä, ja sen juuri vongertelee kiven alle. Ensi vuonna pitää tehdä sama temppu nyt istutetuille kuusille. Nyt se olisi liian suuri stressi juurtumassa oleville, pienille kuusille.
Etsiessäni erästä kukan nimeä, hokasin netistä tämän Särkän perennataimiston luettelon, joka antaa perennan tieteellisen nimen mukaisesti suomalaisen nimen tietoomme.