Sadetta tuli

Vihdoinkin saatiin sadetta. Ei sentään sunnuntaina, kuten tiedotus lupaili, vaan maanantaina. Silloin sataa tihkutti melkein koko päivän. Kastuin kolmesti, mutta sainpahan laitettua penkkeihin viimeiset ostokset Varkaudesta: valkoista karpaattienkelloa, punapäivänkakkaraa, harjaneilikkaa ja kolme pikkupäivänliljaa.
Noita laitellessa en sentään kastunut kuin yhdesti, mutta jatkoin työtä kivikon luona. Aloin perata vuohenputkia pois kivikon reunasta, jotta saisin sinne pari kotkansiipeä. Etupihalla on laajeneva kasvusto kotkansiipisaniaista - siitä sain hyvät palat irti.
Oli tuo perkaaminen hirveetä hommaa: oli tuhottomasti vuohenputken juuria ja seassa puolenkymmentä männyn juurta ja yksi iso kivi. 

Siinä multaa raapiessa huomasin kallion reunan muodostavan aika kivoja kuvioita. Ne kaikki kuviot olivat siellä mullan alla piilossa, nyt ne jäävät näiden kotkansiipien suojaan piiloon. Kuvassa oikeanpuoleisin jumpula on männyn juuri, ja siitä seuraavat muodot ovat kallion reunaa (ylhäältä otettu kuva). Vasemmassa alakulmassa on männyn kanto.
Saman kallion toiselle puolelle olin jo aikaisemmin laittanut seppelvarvun. Sen vieressä on jännittävä, irronnut pystykivi, jonka takana ja edessä vuohenputken juuret myös ilakoivat reippaasti.