Polkua pitkin
Viimepäivien kitkemistyö kohdistui uuden polun reunoihin. Kun sain reunat kitkettyä, rupesin laittelemaan kiviä polun varteen - ihan vaan sen takia että niitä kiviä on. Kumma juttu: kun aloittaa kiviprojektin sen takia, että kiviä on paljon, niin lopussa tulee puute kivistä. Tarvittaisiin vielä yksi tai kaksi! Mistäs otat? No, minä otin ne vesiputerosta, jonne ei tule vettä. Olen näköjään ihan turhaan säilytellyt puteron reunoilla hyviä, isoja kiviä.
Tämä toinen polku, joka näkyi aikaisemmassa postauksessakin 20.7., haarautuu koristeomenapuulta kohti tontin nurkkaa. Kuva on juuri päinvastoin: mainittu alkupää on tuolla kaukana. Toriterassin tuolit näkyvät taustalla ja omenapuun oksia näkyy vasemmassa yläkulmassa.
Aikaisemmin ehdin laittaa vain pohjasorat, mutta nyt piti soraa lisätä. Polusta tuli vähän kiemurteleva, koska se kulkee kahden kannon välistä. Kiviä asettelin vain polun toiselle reunalle; välistä isoja, välistä pienempiä kiviä. Kivet ovat kuvassa hienon näköisiä, koska kastelin niitä; eihän meillä ole mustia kiviä, ikävä kyllä. Kuvassa on mukana uus-vanha jyrä, jolla koetin tiivistää soraa, mutta sade taitaisi olla nyt parempi tiivistäjä.
Ihanan eläväinen kivireunus. Tykkään juuri tuollaisista ja yritän asetella itsekin aina kiviä niin, että olisi monenkokoisia sekaisin.
VastaaPoistaMeillä on ollut kaksi isoa kiviröykkiötä odottelemassa sijainteja ja välillä ne ovat jopa ärsyttäneet. Kaivaessa tulee aina lisää, joten olen välillä mietiskellyt, että mahtaakohan ne kiviröykkiöt olla vielä kahdenkin vuoden päästä paikoillaan. Vaan aloitettiin projekti "piha kuntoon oleskeluterassin puolelta" ja siihen tulee isohkot istutusalueet ja niinpä taitaa käydä itselläkin niin, että kivet loppuvatkin kesken. Ainakin isompia lohkareita saisi olla enemmän.